Ajan säästämiseksi olimme järjestäneet matkan majoituksen etukäteen netin kautta. Vanha tuttu osoitteemme asiarooms.com, välitti majoitusta näillekin kulmille maailmaa. Olemme aina saaneet heidän kauttaan laatumajoitusta kohtuuhintaan, ja kyllähän tämäkin oli kohtuuhintainen, mutta se laatu...

Hotellin järjestämä taksikuski oli meitä kentällä vastassa BULA TERO MAHLBERG -kyltin kanssa. Taksi vaikutti yhtä eksoottiselta kuin kuskikin. Pääsimme perille "hotellille", jossa huoneemme sijaitsi erillistalossa jonkin matkan päässä päärakennuksesta. Sinne mentiin lenksallaan olevasta portista, pihanurmikkoa ei oltu ajettu turhan usein viime aikoina ja oveakin sai renkuttaa jonkin aikaa ennenkuin se aukeni. Huone oli todella kurja luukku, jollaisessa emme varmasti suostuisi nukkumaan. Ei vastannut edes yhtä tähteä. Emme voineet muuta kuin nauraa. Onneksi emme olleet maksaneet mitään emmekä antaneet luottokortin numeroa etukäteen, joten vaihdoimme majapaikan lähellä olevaan siistiin, pikkuhotelliin.

Muuten Fidzin lomamme oli aurinkoa palmurannoilla, löhöilyä riippumatoissa, sukeltamista, snorkkeloimista ja rantakävelyitä. Täällä olisi viihtynyt kauemminkin kuin neljä päivää ja luulemme vielä joskus palaavamme tänne koko perheen voimin. Eämänmeno täällä on yhtä rentoa kuin heidän tervehdyksensäkin; BULA! Ihmiset ovat todella ystävällisiä, hintataso vielä kohtuullinen esim. Australiaan verrattuna ja mielenkiintoista nähtävää riittää. Lisäksi Fidzillä toimii ainoastaan yksi kännykkäoperaattori - Vodafone, ja Elisan kumppanina se on blokannut kilpailijan liittymät pois ja näin ollen vietimme todella luksuslomaa kun edes kännykkä ei kertaakaan herättänyt (kiitos Elisalle).

Yhtenä päivänä kävimme saarihyppelyllä, joka on täällä todella suosittua. Veneillä ristellään erilaisille unelmanomaisille valkoisen hiekan korallisaarille, joissa voi viettää päivää paistatellen, vesiurheillen, syöden ja juoden. Jaanaa ei tietenkään meinannut saada pois huikeissa väreissä loistavien korallien luota ja tämän lisäksi meidän piti kantaa kilokaupalla korallikiviä ja simpukoita vielä kotiinkin. Tero puolestaan innostui soutelusta kanootilla ympäri saarta.

Meidän saarella ylimääräisenä ohjelmanumerona oli järjestetty sukelusvenekyyditystä halukaille. Näiden lisäksi hintaan sisältyi buffetpöytä sekä juomat, ja varsinkin japanilaiset kunnostautuivat tuon juomapuolen kanssa, kun olutta ja viiniä oli tarjolla rajattomasti. Tämä oli meille melkoinen yllätys, että osaa ne aasialaiset juoda muutakin kuin sakea, ja vielä näin runsain mitoin... Paluumatkalla katseltuamme japanilaisten rauhaisaa torkkumista laivalla, mietimme minkalaistahan Suomessa olisi jos vastaavalaisia risteilyitä järjestettäisiin esim. Suomenlinnaan.

Koulun päättymisen ja 10-vuotis hääpäivän kunniaksi (tuli tosin täyteen jo vuoden vaihteessa) päätimme tehdä jotain erikoista. Lähtisimme kahdestaan, ja vain kahdestaan ilman lapsia jonnekin hanimuunille. Pari iltaa meni nettaillessa, kunnes meille alkoi valkenemaan, että lähtisimme Fidzille (Fiji). Löytyikö kartasta? Kolme ja puoli tuntia lentoteitse itään Brisbanesta. Lapset jäivät neljäksi päiväksi Mariellan hoiviin kotiin ja me pääsimme ensimmäistä kertaa lasten aikaan matkaan ihan kahdestaan. En suostunut uskomaan tätä ennenkuin olimme lentokoneessa jo matkalla unelmien Fidzille...