Viimeistä viikkoa viedään Brisbanessa, mutta sitä edeltävällä viikolla ehti tapahtua paljon...

Torstaina 9.3 juhlistimme koulun loppumista järjestämällä luokkakavereillemme juhlat suomalaiseen malliin. Kutsuimme juhliin lähimmät opiskelutoverimme ja teimme heille suomalaista ruokaa, jota tarjoilimme kotonamme. Asuntomme oli koristeltu kreppipaperein sekä ilmapalloin ja talon isännältä Ronilta saimme upouudet stereot suoraan paketista, jotta pääsisimme oikeaa tunnelmaan. Olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut suomalaista musiikkia tarjolla, (esim. valittu kokelma suomalaisia euroviisukappaleita vuosien varrelta olisi varmaan sävähdyttänyt kaikkia), mutta valitettavasti emme onnistuneet niitä mistään saamaan, joten jouduimme tyytymään Mariella rap- ja hittikokoelmiin.

Juhlavieraamme olivat Koreasta, Taiwanilta, Hong Kongista, Japanista, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta ja Ruotsista. Yhteensä n. 15 vierasta.

Menuuna meillä oli makaroonilaatikkoa ketsupin sekä salaatin kera ja jälkiruoaksi lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Nämä olivat jymymenestys. Laitoimme kaiken tarjolla olevan ruoan keralla pöytään ja kehoittelimme kaikkia aloittamaan. Meidän Aasialaiset vieraamme, jotka ovat aina innoissaan jos kysymys on ruoasta (he oikeasti syövät aina, mutta ovat silti käsittämättömän hoikkia), aloittivat. Emme tajunneet briifata heitä mitenkään suomalaisen ruoan saloihin, ennenkuin huomasimme etteivät he mitenkään voineet tietää mikä on pää- ja mikä jälkiruokaa. He olivat ottaneet letun lautasen pohjalle ja käärivät sen sisään makaronilaatikkoa. Kaikki muu, kuten hillo, kermavaahto sekä salaatti oli sitten ikäänkuin muuna lisukkeena siinä lautasen reunalla! Huomattuamme tämän, yritimme nätisti vihjailla heille, miten he voisivat kokeilla ruokavaihtoehtoja seuraavalla kierroksella (Aasiassa kasvojen menetys on paha juttu, joten ihan suoraan emme voineet sanoa). Ruotsalaiset sentään osasivat syödä ruokaa oikeaoppisesti ilman neuvojamme, mutta jo saksalaisille ruokamme oli outoa.

Perjantaiaamuna raahauduimme sitten viimeiseen koulupäiväämme (Jotkut tosiaan raahautuivat, kun ilta oli venähtänyt vähän pitkäksi jatkojen merkeissä). 10 viikon jälkeen oli haikeaa jättää hyvästit hyviksi ystäviksemme tulleille luokkakavereillemme ja muutamille opettajillekin. Meillä molemmilla oli pienimuotoiset valmistujaistilaisuudet koululla, joissa saimme paperit kursseistamme ja opettajamme saivat myös sanallisesti hetken kehua suorituksiamme. Vastaavasti mekin saimme sitten sanoa kiitoksemme juhlapuheissa. Onneksi ei sentään tarvinnut pukeutua valmistujaiskaapuihin :)