Muilla retkillä Cairnsin ympäristössä

Nautimme ajellessamme vuokra-autollamme Cairnis ympäristössä; tuli ajeltua niin pohjoisen krokotiili- kuin etelän myrskytuhoalueet sekä idän outbackilla. Autolla ajellessa näkee niin paljon enemmän ja pääsee kaikkialle omaan tahtiinsa. Meille tämä varsinkin on tärkeää lasten kanssa matkustaessa. Milloin vietämme oksennustaukoja (Miksu varsinkin tulee huonvointiseksi vuoristoteillä), milloin vain katselemme pidempään paikkoja tai syömme rauhassa eväitämme.

 

Yhden päivän retkikohteemme oli paikallinen aboriginaalikylä. Siellä kerrottiin Australian paikallisasukkaiden historiaa, heidän uskomuksistaan sekä alkuperästään, näytettiin tanssiesityksiä ja soiteltiin dinderidoota. Kylä oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokonaisuus ja täällä Cairnsissa aboriginaaleja näkeekin paljon. Heillä on omia reservaattialueitaankin, vaikka valtaosa heistä asuukin valtaväestön keskuudessa. He kaikki puhuvat nykyään englantia, ja eipä ihme kun Australian tasapäistämispolitiikka kohteli heitä aika kaltoin vielä 30 vuotta sitten; heiltä otettiin tällöin lapset "valtion haltuun" ja koetettiin sopeuttaa valtaväestön keskuuteen kasvattamalla heidät englantilaiseen kulttuuriin. Tästä politiikasta on nyt onneksi luovuttu (ajatella kokonainen sukupolvi koki tämän ja se lopetettiin vasta 1977) ja kulttuuri on nyt valtion erityissuojeluksessa. Valitettavasti näiden myötä aboriginaalien omat perinteiset tavatkin kokivat kolauksen ja alkoholi ja huumauaineongelmat ovat nyt heidän arkipäivää.

 

Piipahdimme vierailulla myös kahviplantaasilla. Tämän retken mieleenpainuvin osio oli, kun siellä näytettiin aluksi pieni videonpätkä kahvin valmistuksesta, niin taustamusiikkina oli käytetty suomalaisen Bomfunk MC:n biisiä! Tero tietenkin tunnisti tämän heti ja mainitsimme siitä kierroksen vetäjällekin, joka sanoi, että olette jo toiset, jotka huomauttavat meille asiasta. Suomi on siis maailmankartalla ja aika hyvin ihmiset täällä tietävätkin missä Suomi on. Me laitoimme itsemme myös kahviplanaasin seinällä olevalle maailmankartalle nuppineulalla, ja huomasimme, että Suomen kohdalla oli aika tyhjää; vain Kajaanista, Rovaniemeltä ja Nurmijärveltä oli käynyt joku täällä ennen meitä.

 

Kristalliluola Ahertonin kaupungissa teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Että olikin keksitty laittaa kauniisti esille kaiken maailman kristallit tekaistuun tippukiviluolaan. Saimme kypärät päähämme ja pääsimme tutkimaan ja koskettelemaan kymmeniä erilaisia kristalleja. Hauskaa oli myös kun eri huoneiden välille oli tehty luolanseinän näköiset "salaovet". Nämä varsinkin jaksoivat viehättää jälkikasvuamme.

 

Viimeinen retkemme suuntautui pohjoisen villeille krokotiilialueille. Täällä Cairnsin alueellahan on suolaisen että makean veden krokotiileja ja uiminen melkein kaikkialla kielletty. Meidän hotellin rannallakin viritettiin sellaiselle pienelle alueelle turvaverkko, jonka sisällä oli sallittua uida valvovien silmien alla. Siellä oli krokotiilivaaran lisäksi mahdollisuus törmätä kuolettavasti polttaviin meduusoihin sekä haihin. Me kuitenkin menimme pohjoiseen varta vasten etsimään krokotiileja. Siellä tehdään veneellä safareja joelle ja bongaillaan krokotiileja joen varsilta ja vedestä. Me onnistuimme näkemään 9 krokotiilia ihan vasta munasta kuorituvasta poikasesta isoon vedessä lojuvaan yksilöön. Pojille tämä oli aika kiva kokemus, vaikka heitä olikin jännittänyt jo ennakolta, jos joku krokotiili yrittää vaikka pyrkiä veneeseen.