Varhain torstainaamuna saapui anoppi (Teron äiti) aamulennolta Suomesta. Takana oli reilun vuorokauden matka ja anoppi näytti, ainakin vastaanottajan mielestä (Jaana oli vastassa) ihmeen freesiltä. Hänkin, kuten aiemmatkin vieraamme oli joutunut kunnon tullitarkastukseen, mutta eivät onneksi vieneet meille tarkoitettuja Fazerin Sinisiä. Olivat kyselleet kuulemma kaikenlaista ja anoppi oli vastaillut sujuvasti suomella (hän ei puhu sanaakaan englantia).

Joutuisasti sujautimme cityjunalla keskustaan ja raahasimme matkalaukut anopille vuokrattuun huoneistohotelliin samalle kukkulalle, jolla mekin asumme. Anopin huoneisto on parin sadan metrin päässä meiltä ja on varustettu omalla keittiöllä ja muilla tarpeellisilla kodin varusteilla. Hyvä näin, niin saa hänkin välillä levätä omissa oloissaan, meillä kun tätä ääntä riittää. Mutta varmuuden vuoksi, jotta hän ei ihan pääsisi tylsistymään täällä aussilassa, olemme suunnitelleet hänelle riittävästi ohjelmaa kahdeksi viikoksi :)

Retkeilyn aloitimme heti lauantaiaamuna klo 8, kun saimme auton alle. Anoppiraukalla oli aikaeroa + 8 tuntia ja rytmin vaihtaminen näin äkkiseltään ei ole ihan helppoa. Autossa ajaessamme häneltä jäi osa maisemista näkemättä, vaikka lapset yrittivät pitää häntä hereillä laulamalla kovaäänisesti. No, paikkaamme puutteen myöhemmin näyttämällä hänelle kuvia menetetyistä näköaloista. Me puolestamme nautimme suunnattomasti rannikon ihanista merimaisemista.

Retkeilimme tänä viikonloppuna sekä pohjoiseen että etelään. Lauantaina ajoimme etelän suuntaan Byron Bayhin, joka on  noin 170 km:n  päässä Brisbanesta. Se on Australian itäisin piste. Maisemat ovat vertaansa vailla ja mielestämme alueen rannat ovat aussilan parhaimmistoa. Korkeita aaltoja riittää surffareille ja sinne onkin muodostunut surffareiden hippikommuuneja, joissa kaikenikäiset (kuitenkin pääasiassa nuoret) surffarit asuvat vaatimattomasti ja viettävät päivänsä pääasiassa surffaillen. Taitavia surffaajia oli ilo seurata.

Sunnuntaina retkemme suuntautui sitten vastaavasti pohjoiseen n. 150 kilometrin matka päähän, Noosaan. Alue on kuuluisa kansallispuistoistaan ja upeista rannoistaan. Tänne tullaan tekemään bushwalkingeja eli kävelyretkiä metsään sekä surffaamaan aaltoisille rannoille. Mekin teimme kunnon lenkin viileässä metsässä päivän kuumimpaan aikaan, kun emme uskaltaneet viedä mummoa rannalle aurinkoon palaamaan eilisen jälkeen.

 Muutenkin täällä varoitellaan ohenneen otsonikerroksen vuoksi välttämään auringossa oleilua klo 12-15 välillä ja useilla ausseilla, varsinkin lapsilla, on rannoilla pitkähihaiset uimapuserot päällä. Olemme kuulleet, että täällä 70 % ausseista sairastaa kerran elämässään ihosyövän, ja siksi täällä on kaikkialla ilmaisia ihosyöpäklinikoita. Huh, huh, menipäs jutut taas synkäksi. Me kuitenkin nautimme metsälenkistämme, jolla näimme mm. varaanin sekä oudon näköisiä puita joista oli kuori kokonaan irronut. Illan vietimme rauhallisilla rannoilla, jotka eivät olleet ihan yhtä upeat kuin eilen näkemämme.