Elämää Aussilassa Syklonin jälkeen
Yhden päivä retken teimme autollamme Cairnsista etelään, missä Harry sykloni viikko sitten teki suurimmat tuhonsa. Aikaa oli todellakin kulunut  myrskystä jo viikon verran, mutta edelleen siellä oli kansallinen hätätila. Kaikkialla oli auvstuspartioita raivaamassa tuhon jälkiä ja sinne tänne oli pystytetty avustuspisteitä, joissa jaettiin apua tarvitseville.
On kuin koko talo olisi käynyt ilmassa
Katto - missä talo?
Ex banaaniviljelmä
Ruhjoutunut opastekyltti
Karu palmurivi
Puut napsahtaneet poikki
Rivitalo ilman kattoa
Welcome to Innisfail -kyltti pysyi pystyssä kaatuneesta puusta huolimatta

Näkymät olivat melko lohduttoman näköiset ja vasta nyt tajusimme miten onnekkaita me Cairnissa olimmekaan, kun myrsky pyyhälsi niinkin kaukaa (100 km) ohitsemme. Kyllä tuulen pitää olla melkoinen, kun se pystyy katkaisemaan puun puolivälistä poikki, repimään talojen katot ja seinistäkin paloja sekä kaatamaan sellaiset määrät metsää. Runsaan puiden kaatumisen  syyksi epäiltiin edeltävien päivien sateita, mitkä olivat pehmentäneet maaperän antamatta enää puiden juurille tarvittavaa tukea.

Kaikista onnettomimman näköistä oli banaaniviljemillä. Sykloni oli tehnyt melko selvää laajoista banaaninviljelmistä, yhtään pensasta ei näyttänyt olevan pystyssä ja kaikkialla näkyi vain maahan liiskaantuneita, nyt jo ihan mustia pensaanvarsia. Lehdet ovatkin kirjoitelleet näistä paljon ja banaanien hinta on noussut  kolminkertaiseksi huonon saatavuuden vuoksi. Paikkapaikoin marketeissa on aika tyhjän näköistä banaanitiskin kohdalla, kuten muutamien muidenkin vihannesten.

Kaikista pahiten myrskyssä kärsi Innisfailin kaupunki. Ajelimme kylällä ja näytti ihan hävityksen kauhistukselta; kattojen peltilevyjä ja talojen palasia oli kaikkialla, kaatuneita puita ja muuta tavaraa ajelehti ympäriinsä ja raivauspartiot tekivät vuorotta töitä. Kylän K-Martissa shoppaillessamme huomasimme tavaratarjonnankin muuttuneen pääasiassa kynttilöiksi, pattereiksi, kanistereiksi ja taskulampuiksi.

Elämä ei ole vielä palannut, eikä varmasti vielä vähään aikaan palaakaan normaaliksi näillä kulmilla. Useimmat turistipaikat olivat suljettuina ja meidän oli esim. vaikea löytää kaupungista ulosmenotietä oikeaan suuntaan, kun kaikki tieopasteet olivat kadonneet. Lisäksi ajoimme monen mielenkiintoisen vesiputouspaikan ohitse, kun emme yksinkertaisesti löytäneet niitä ilman opastekylttejä. Ja kun joku mielenkiintoinen paikka vihdoin löytyi, ei sinne yleensä päässyt pikkutietä pitkin ajelemaan, kun tieltä ei oltu vielä ehditty raivaamaan kaatuneita puita. Vain pääteitä pitkin pääsi kulkemaan. Oikea survival matka meillekin.