Historiallinen Route 66 tie alkaa Los Angelesin Malibusta ja päättyy Chicagoon. Kävimme reitin alkupäässä Malibussa ja monta kertaa tiemme yhtyvät matkan aikanakin, vaikka emme ajakaan tietä ihan päästä päähän. Välillä tie on yleistä päätietä ja katoaa ikäänkuin näkyvistä, välillä eteen taas putkahtaa kyltti Historic Route 66 ja se jatkuu pienempänä tienä, jonka varrella on vanhanaikaisia tyyliinsopivia kuppiloita ja ruokapaikkoja.

Mukavaa on ollut katsella, kun Harley Davidson -porukat päristelevät pienempinä ja isompinakin porukoina tiellä. Taitavat olla etsimässä kadotettua nuoruuttaan, kun heidän keski-ikä näyttää olevan reilusti yli viidenkymmenen. Pahalta on tuntunut puolestaan katsella, kun monet ajavat ilman kypärää, täällä kun kaikissa osavaltioissa ei ole motoristeilla kypäränpitopakkoa.

Pitkin Route 66 huristimme sujuvasti intiaanialueilta uuteen maailmaan, nimittäin New Mexicon espanjalais-meksikolaisvaikutteisiin tunnelmiin. Santa Fe on osavaltion pääkaupunki, mutta kävimme myös tutustelemassa läheiseen Albuquerquen (lausutaan muuten hauskasti amerikkalaisittain "albukööki") vanhaan osaan. Santa Fe on kaunis kaupunki ihastuttavine, ruskeaksi maalattuine tasakattotaloineen. Kaupat, hotellit ja asuintalot noudattivat kaikki tätä samaa linjaa kylän keskustan alueella. Olo on kuin olisi Meksikossa ja täällä taisimme kuulla enemmän espanjaa kuin englantia.

Onnistumme pääsemään myös kyläläisten viikonloppuhuvituksiin mukaan. Ajoimme nimittäin kylästä poispäin isohkoa tietä pitkin (etsimme kuuluisaa Rio Grande jokea, joka loppujen lopuksi oli aika onnettoman pieni tällä kohtaa), kun yhtäkkiä tien varteen oli pysähtynyt valtavat määrät autoja. No, mekin pysäytimme ja tungimme automme sinne jonnekin väliin parkkiin ja suunnistimme kentän laidalle katsomaan mitä siellä tapahtui. Meneillään oli muta-autokilpailut.

Kentälle oli rakennettu mutavelliajorata, jossa kaikki halukkaat saivat kokeilla onneaan millä tahansa auton tapaisella. Kaikenlaista monsteria olikin yrittämässä ja muta lensi. Vain yksi auto selvitti radan loppuun saakka, muut yrittäjät hinattiin kaivurin avulla kuiville. Seisomme täällä kaksi tuntia ja poikia ei meinannut millään saada sieltä montun laidalta autoon (huom. Jaanan kommentti, jonka voimat riitti vain 1,5 tunnin seisoskeluun).