Teimme kaupunkiin kolmen päivän vierailun San Josesta, joten otimme mukaamme vain pienen repun vaihtovaatteita ja jätimme loput Holopaisille. Helposti ja nopeasti sujautimme junalla kaupunkiin, jossa pärjää hyvin ilman autoakin, kun kaikki nähtävyydet ja hotellit ovat keskustan alueella. Auto on oikeastaan täällä enemmänkin rasite, se kun pitää aina saada jonnekin parkkiin. Ihan niinkuin Helsingin keskustassakin.
Reissun kohokohta oli Alcazracin vankilasaari. Korkeimman turistisesongin aikaan sinne on mahdotonta saada lippuja samalle päivälle, mutta nyt meidän onnistui saada ne parin tunnin odotusajalla. Saarella saa kierrellä vapaasti omaan tahtiin ja vankilan sisällä voi vuokrata kuulokkeilla kuunneltavan opastuksen. Meillä meni kierroksella kolme tuntia. Vankila näytti han "oikealta" vankilalta, sellaiselta minkalainen mielikuva meillä olikin amerikkalaisista vankiloista. Tämän meilikuvan muodostumiseen on varmasti auttanut ne lukuisat elokuvat, jotka on kuvattu täällä (mm. The Rock). Vankila on kuuluisa myös siitä, että sieltä ei kenenkään ole koskaan onnistunut paeta, vaikka sieltä on tehty 64 pakoyritystä. Useimmat niistä ovat päättyneet sangen ikävästi vankien hukuttua saarta ympäröivään virtaan.
Toisen hauskan retken teimme nallekarhutehtaalle. Siellä kiinalaiset naiset ompelivat teddykarhuja ja niiden vaatteitä päivät pitkät, ja lapset sekä muut lapsnmieliset saivat tulla sinne tekemään omat nallensa. Tämä oli mieleistä puuhaa meidän pojillekin. Ensin he valitsivat haluamansa nallen isoista laareista, joissa oli nalleja joka lähtöön. Sen jälkeen nallen sisään laitettiin ensin pieni punainen huopasydän ja sitten nalle täytettiin. Ompelija ompeli nallen sivusauman kiinni ja saumat huoliteltiin. Sitten päästin tärkeimpään ja hauskimpaan vaiheeseen, jossa nallelle valittiin ja puettiin vaatteet. Vattteissa riitti valikoimaa ja meidän nalleista tuli avaruus- ja ritarinalle. Lopuksi saimme vielä hauskat talolaatikot nalleille. Tämän teeman ympärille saa kuulemma järjestettyä mukavat synttärikutsutkin perheen pienemmille.
Mutta on tällä kaupungilla surulliset puolensakin. Kaduilla
pyörii todella paljon asunnottomia ostoskärryjä työnnellen. Taas ihan niinkuin
elokuvissa. Katselimme kun he iltaisin asettuivat tavaroinensa vakipaikoilleen
porttikongeihin nukkumaan ja aamuisin kun he nousivat hankkimaan päivän elantoa.
Monet heistä tekivät pieniä hanttihommia elantonsa pitimiksi, mutta useimmat
tyytyivät vain kerjäämään turistien suosimilla nurkilla.
