Kun vihdoin maltoimme luopua Holopaisten vieraanvaraisuudesta, otimme suunnan kohti kaakkoa. Olimme kartoittaneet Holopaisilla ollessamme runsaasti erilaisia vaihtoehtoisia matkustustapoja halki Amerikan ja päätyneet vihdoin auton vuokraamiseen. Välillä olimme kyllä aikeissa ostaa oman autonkin, mutta vakuutusten saaminen olisi ollut hankalaa ja kallista puuhaa. Autojen vuokraamisessakin on monet omat koukeronsa, joista myöhemmin enemmän juttua.

Tällä kertaa meillä kävi auton vuokraamisen suhteen oikea "mäihä". Meille tarjottiin tavallisen auton hinnalla paljon hienompaa seitsämän hengen tila-autoa, koska se piti ajaa Las Vegasiin, jonne olimme juuri menossa. Auto kulkee tasaisesti kuin unelma ja matkanteko sillä on nautintoa. Pojat mahtuvat hyvin leikkimään takaosassa, sillä siinä on kaksi takapenkkiriviä, ja kun leikit eivät enää kiinnosta, voi pistää aina DVD:n pyörimään ja johan on hiljaista takapenkillä (autossa on siis kiinteä DVDlaite katossa).

Matka Death Valleyn autiomaan läpi oli ikimuistettava. Karttaohjelmamme piirsi meille epätavallisen reitin pikkuteiden kautta kohti kansallispuistoa.(Ostimme kannettavaamme Amerikan mantereen karttaohjelman Microsoft Streets&Trips, joka ottaa suunnat GPS-laitteesta ja piirtää meille haluamamme ajoreitin sekä opastaa meitä liikkuvan karttanäytön lisäksi ääniohjein matkan aikana). Ajelimme kuuliaisesti ohjeiden mukaan ja tunsimme olevamme yksin maailmassa, vastaantulijoita pikkuteillä ei näkynyt, mutta maisemat olivat paikkapaikoin todella hienot. Vaikea kuvitella, että autiomaassa voisi olla mitään katsottavaa, mutta maisemat vaihtuivat koko ajan. Välillä tuntui, että olisi ollut kuussa, välillä oli vuoristoisempaa, sitten tuli hiekkadyynejä ja viimein oli "ei-mitään" joka on vanhaa suolaisen näköistä maaperää, entistä merenpohjaa. Tero koki myös toiveentäyttymisen nähdessään pieniä tuulen mukana vieriviä "heinäpalloja".

Täältä löytyy myös Amerikan mantereen alhaisin piste, olimme 282 jalkaa (n.86 metriä) meren pinnan alapuolella. Ajoimme alueen halki myöhään iltapäivällä, noin kello 15 jälkeen, ja lämpimimmillään mittari kävi 115 F asteessa, joka on 46,1 C. Ei tuntunut miltään ilmastoidussa autossa, mutta heti ulosmennessä oli vastassa tukahduttavan kuuma, seisova ilma, tuntui kuin sitä olisi voinut melkein veitsellä halkoa. Koimme myös melkoisen ihmeen autiomaassa, siellä nimittäin satoi pienen hetken vettä ja ihan kunnolla.

Oudon, erilaisen maailman jälkeen palasimme ihan yhtä epätodelliseen maailmaan, Las Vegasiin. Saavuimme kaupunkiin kymmenen aikaan illalla kaikkien neonvalojen loistaessa tyhjän autiomaan keskellä. Ajoimme halki Las Vegas Boulevardin, ohi vilahteli niin New Yorkia, Luxorin pyramidia kuin Aladdinin taikamaailmaa. Päivän kokemusten päätteeksi päätimme majoittua kuitenkin ihan tavalliseen hotelliin. Otimme huoneen American Best Value Innistä, josta huone irtosi kahdeksi yöksi 70 dollarilla. Varsin kohtuullista, kupongilla tietenkin. Las Vegasissa hotellit ovat muutenkin halpoja, koska he tulouttavat rahat muilla keinoin asiakkailta.