Värikkäästä New Yorkista suunnistamme pari sataa mailia pohjoiseen tullen Massachusettsin (lempisanamme yrittää lausua) osavaltioon. Maisema muuttuu matkalla jo viehättävän näköiseksi, valtatiekin näyttää välillä vihreältä puistokujalta. Jotenkin kotoista.

Saavuttuamme iltapäivällä Bostoniin, kaupungin kaikki hotellit tuntuvat olevan täynnä. Ainakaan kymmenen kilometrin säteellä keskustasta yhtään huonetta ei näytä olevan vapaana. Täällä on kuulemma kuumin kesälomasesonki meneillään sekä monia kongresseja samaan aikaan. Vaikuttaa myös siltä, ettei tässä kaupungissa ole ollenkaan edullisia motelleja, joita me olemme käyttäneet. Viimein saamme vinkin, aikoessamme jo poistua kaupungista, että kaupungin pohjoispuolella olisi ehkä motelleja, jotka ovat liian kaukana (15 min) keskustasta sekä keskustan välittömässä läheisyydessä olevasta Cambridgestä, jonne kaikki turistitkin jostain syystä haluavat. Meitä onnistaa, saamme huoneen, siinä ei tosin ole toivomaamme jääkaappia, eikä uima-allasta, mutta siinä on jotain muuta mitä meillä ei ole vielä ikinä missään hotellihuoneessa ollut, nimittäin oma POREAMME. Ja Mahlbergien perhehän poreilee seuraavat päivät.

Bostonin vierailun must-kohde on tietenkin Harvardin yliopisto, joka sijaitsee Cambridgen kaupunginosassa. Sitä on kuitenkin miltei mahdoton päästä kävellen katsomaan, kun autolle ei tahdo millään löytyä kohtuulliselta etäisyydeltä parkkipaikkaa. Mihinkähän ne kaikki opiskelijat parkkeeraavat Porschensa ja Lexuksensa, kun amerikkalaisten mielestä jo 100 m on liian pitkä kävelymatka? Muuten koko Cambridge näyttää varsin englantilaiselta sievine taloineen ja pikkukujineen. Yliopiston alue ja koko sen ympäristö henkii arvokkuutta ja näyttää vauraalta väljine puistoalueineen, perinteikkäältä sekä vähän vanhahtavaltakin.

Sama perinteikäs tunnelma jatkuu kaupungin keskustan Bacon Hillin alueella, jolla kiertelemme seuraten "mustan perinnön" reittiä. Kaupunki on kuuluisa tasa-arvoaatteestaan ja he ovatkin rakentaneet valmiita kävelyreittejä, joilla pääsee tutustumaan aiheeseen ja näkemään ko. teemaan kuuluvia historiallisia paikkoja. Amerikkalaiset kiertelivät reittejä innoissaan, mutta meille ne eivät oikein auenneet, oli unohtunut jo kouluaikaiset opit amerikan käymistä sisällissodista ja niiden aikaisista sankareista. Pitää varmaan ottaa kertauskurssi kotiin palattuamme, jotta osaisimme edes vastata lasten tekemiin kysymyksiin aiheesta :)