Tarpeeksi löhöiltyämme löydämme itsemme taas autonvuokraustiskiltä. Tälla kertaa saamme allemme avojeepin ja otamme suunnan kohti etelään.

Ensimmäiseksi koukkaamme Hidden Worldsin Genotes Parkkiin. Emme ole oikein varmoja mikä paikka se on ja päätämme käydä tarkistamassa asian. Meille on eksynyt jostain vaatimaton esite, jossa mainostetaan, että paikassa on jonkinlaisia maanlaisia luolia ja siellä kenties pääsisi snorkkeloimaan ja sukeltamaan. Esitteen kuvat ovat huonoja ja paikkakin näyttää hiljaisemmalta kuin useimmat täkäläiset turistikohteet. Sisälle päästyämme meille kuitenkin vakuutellaan, että toimintaa on ja retkille pääsee. Seuraava lähtö olisi klo 11, tuletteko mukaan. No, uteliaisuutemme voittaa, otamme pojille puolentoista tunnin opastetun snorkkelointiretken ja Jaanalle parin tunnin sukellussession luolan uumeniin.

Ja mikä maailmaa avautuukaan eteemme, meitä odottaa valtavan iso maanalainen tippukiviluola, jonne pääsemme poskimaan 24 asteiseen veteen. Meille vähän pahoitellaan, että vesi on niin kylmää (heh, heh, eivät aavista ollenkaan minkalaisiin veden lämpötiloiin olemme tottueet Suomessa ja eivät ole koskaan kuulemma kuulleetkaan avantouinnista) ja meidät varustetaan kunnon märkäpuvuin.

Luolastot ovat uskomattoman kauniita ja vesi kristallinkirkasta, en ole vielä ikinä missään sukelluskohteessa nähnyt näin pitkälle. Sukeltaminen on niin suuri nautinto näissä olosuhteissa etten keksi sille mitään vertailukohtaa. Oppaammekin on ammattilainen ja hän briffaa meidät kunnolla luolasukelluksen saloihin. Sukeltamisen maksimisyvyys on 10 metriä ja käytämme siellä lamppuja, kun kaikkialle luolaan ei pääse luonnonvaloa. Sukellus kesti n. 40 minuuttia ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin. Niin rauhallista ja hiljaista. Tippukivet näyttivät todella ihmeellisiltä "altapäin" katsottuna, kun ne kohtaavat yläpuolella veden pinnan. Muutenkin katsottavaa luolissa oli ollut niin paljon, että yksi sukellus sinne on ehdottomasti liian vähän. Ehdottomasti paras sukelluskohteeni tähän mennessä, ehkä tämä luolasukellus on mun juttu, vaikka en kyllä olisi uskonut tätä ahtaanpaikankammoisena.

Poikienkin snorkkelointiretki oli oikein onnistunut ja opas oli kuulemma kovasti ihmetellyt, että minka ikäisiä nämä pojat olivatkaan, kun he menevät vedessä kuin kalat.

Seuraavankin päivän retkellä Xcaretissa, joka on omituinen yhdistelmä huvipuistoa, eläintarhaa, uimarantaa ja meksikolaisia mayaperinteitä, päivän kohokohdaksi nousee 600 metrin uiminen pitkin maanalaista jokea. Joki on kapea (n. 2-3 metriä) ja syvyydeltään n. 1,5 metriä ja se menee välillä maanlaisissa tunneleissa, välillä mangrovemetsikössä. Tätä on vaikea kuvailla, kun emme ole vielä missään nähneet moista, mutta tunnelmaltaan se muistutti edellisen päivän luolassa polskimista. Ja vesikin oli ihanan raikasta, kun täällä lämpötilat auringossa nousee helposti yli neljänkymmenen.